Olen Gerry Altmann, ja minua on pyydetty kertomaan muutamalla sanalla kirjastani The Ascent of Babel (”Baabelin nousu” – kirjaa ei ole käännetty suomeksi; kääntäjän huomautus). Kirjani käsittelee pääasiallisesti ihmismieltä, ja kuinka se toimii suhteessa kieleen. Pyrin itse asiassa vastaamaan kirjassani kysymykseen ”Miten mieli tuottaa kieltä?”.

Kirjani painopiste keskittyy mielen toimintaan, tarkoittaen sitä, että The Ascent of Babel ei ole kielitieteellinen kirja. Yleisesti ottaen lingvistiikan ja psykolingvistiikan ero piilee siinä, että kielitieteilijät tutkivat kieltä mielen erillisenä osana – mieli on  kuitenkin se, joka tuottaa ja ymmärtää kieltä. Kielitieteilijät ovat kiinnostuneita esimerkiksi kieli- ja lauseopista sekä siitä, miten sanoja voidaan rakentaa niiden pienemmistä osista (esim. sana ”pienemmistä” on muodustunut sanasta ”pieni” ja sen monikon ja diminutiivin päätteistä). Yleisen kielitieteen asiantuntijoita kiinnostaa niin ikään kielten väliset äänne- ja kielioppierot. Psykolingvisti on sitä vastoin kiinnostuneempi kieltä tuottavista henkisistä prosesseista, jotka muuttavat kielen merkityksiksi ja merkitykset kieleksi.

Valitsin kirjan otsikon The Ascent of Babel monesta eri syystä. Tarina Baabelin tornista on yleisesti tunnettu, ja se edustaa kielten moninaisuutta. The Ascent of Babel (Baabelin nousu) symbolisoi kuitenkin eri asioita, kuten tiedonjanoa (joka itse asiassa oli osasyy Baabelin tornin rakentamiseen) eli tavallaan älyllistä nousua. Nousu symbolisoi kuitenkin myös sitä taipaletta, jolle vauvat lähtevät jo syntyessään, joutuessaan ensikosketukseen aikuisten kielen kanssa. Pikkulasten kielenkehitys on itse asiassa kirjani tärkeimpiä painopisteitä. Tutkin, miten vauvat oppivat kielen jo ennen syntymäänsä. Tarkastelen myös niitä menetelmiä, joiden avulla lapset oppivat sekä suullisen että kirjallisen kielen. Baabelin torni symbolisoi myös sitä tapaa, miten kieli rakentuu – kielen  perusteena ovat äänteet ja sen huippu koostuu merkityksistä. Väliin jää sanoja ja lauseita.

Halusin kirjoittaa tämän kirjan, koska olin turhautunut siihen, ettei mieltä ja kieltä käsitteleviä kirjoja, yhtä poikkeusta lukuunottamatta, ollut tarjolla tavallisille lukijoille. Kykymme puhua keskenämme – taito päästää puheen ja kirjoituksen avulla toiset osallisiksi ajatusmaailmaamme  – on itse asiassa melko erikoista. Miten voisimme ilman kieltä kertoa toisillemme ajatuksistamme? Miten kulttuurit kehittyisivät? Kieli on monessa suhteessa ihmisyyden mitta.

Steven Pinkersin erinomainen kirja The Language Instinct (”Kielen vaisto”, kirjaa ei ole käännetty suomeksi; kääntäjän huomautus) saavutti suuren suosion osittain sen ansiosta, että kirjassa ensimmäistä kertaa otettiin esille kielen käyttömahdollisuuksien valtava laajuus. Mutta vaikka kirjassa selitettiin, mitä me itse asiassa kielellä teemme, se ei kuitenkaan kertonut, miten me sen teemme – miten mieli tuottaa kieltä.

The Ascent of Babel käsittelee kaikkia psykolingvistiikan alueita, ja kirja alkaa pikkulapsista.

Olemme varmasti kaikki kuulleet joskus anekdootinomaisesti kerrottavan vastasyntyneestä vauvasta, joka tunnistaa Kauniiden ja rohkeiden tunnusmelodian yksinkertaisesti siitä syystä, että sen äidillä oli tapana katsoa sarjaa raskausaikanaan. Vauvat ovat kuitenkin herkkiä myös monille muille kieleen liittyville asioille, kuten äidinkielensä eri äänteille. Englantilaisnaisen synnyttämä lapsi erottaa Englannin englannin ja Australian englannin tai englannin ja hindin väliset äänne-erot. Vauvat pystyvät niin ikään erottamaan äidilleen tyypillisen äänen eli sen melodian, joka on jokaiselle yksilölle yhtä henkilökohtainen kuin sormenjälki. Lapsi oppii tunnistamaan äidin äänen jo sikiössä.

Vauvoista kirja siirtyy lapsiin. Se tutkii, miten lapset oppivat sanoja ja millä tavalla he yhdistävät niitä toisiinsa. Poikani ollessa kahden ja kahden ja puolen vuoden ikäinen hän saattoi sanoa jotakin, mitä en voinut muuta kuin ihmetellä – missä ihmeessä hän on oppinut sanomaan niin? Miksi poikani kutsui autoa ”autoksi”, pyörää ”pyöräksi”, rekka-autoa ”rekka-autoksi”, mutta traktoria ”öön-öön-ööksi”? Miksi hän saattoi halutessaan jotakin osoittaa tavaraa sormella ja toistaa taukoamatta ”joo”? Jollakin tavalla käytös on itsestään selvää, mutta miksi, ja miten, hän oppi tekemään niin? Lapsissa on erikoista se, että he eivät opi jäljittelemällä, vaan luomalla – he luovat kuulemalleen kielelle uudenlaisia käyttötapoja.

Lasten jälkeen kirjani siirtyy käsittelemään aikuisia – kuinka he käyttävät ja tallentavat tietoa noin 70 000:stä tuntemastaan sanasta. Tutkin, miten aikuiset käyttävät kielioppia tai miksi he eivät sitä aina käytä.

Kirjani ehkä tärkein kappale käsittelee merkitystä. Se havainnollistaa, miten merkitys voi piillä hermosoluissa. Se havainnollistaa, miten merkitys ja ymmärtäminen ovat yksinkertaisia aivoissa tapahtuvia toimintoja, jotka kehittyvät lapsuudessa hankittujen kokemusten kautta. Myös se maailma, jossa kieltä käytetään, vaikuttaa merkityksen kehitykseen.  Kappaleessa kuvataan tarkasti, miten reaktiot syntyvät kaiken tämän kehityksen seurauksena. Myöhemmässä kappaleessa kuvataan, kuinka keinotekoiset, tietokoneelle simuloidut hermosolut voivat oppia kielen.

Sen lisäksi, että muutamme äänen merkitykseksi, tarkastelen kirjan myöhemmissä kappaleissa myös sitä, millä tavalla mieli muuttaa merkityksen ääneksi – toisin sanoen miten me puhuessamme tuotamme kieltä. Yllättävää kyllä, sen sijaan, että valitsisimme ensin käyttämämme sanat, ja miettisimme sen jälkeen, mihin järjestykseen ne laitamme, mietimme itse asiassa sanajärjestyksen ennen sanojen valintaa! Tämä saattaa kuulostaa paradoksaaliselta, mutta mieli toimii usein oudolla tavalla.

Kirjassani on myös lukemista käsitteleviä kappaleita, joissa tähdennän lasten kykyä oppia lukemaan; käsittelen myös kielihäiriöitä, jotka ovat seurauksia aivohäiriöstä tai lapsen kehityksessä tapahtuneista häiriöistä. Käsittelen laajasti esimerkiksi lukihäiriötä.

Kirjani viimeinen kappale selvittää, millä tavalla kielet ovat mahdollisesti syntyneet, miten ne voivat erota toisistaan ja miten ne kuolevat. Joidenkin kielten jo kuoltua vielä noin 5000 kieltä ovat vaarassa hävitä - paradoksaalisesti esimerkiksi kirjojen...ja tietysti television vaikutuksesta. Halu kommunikoida on niin vahva, että mikä tahansa, mikä saattaa estää viestintää - kuten vieras kieli - on vaarassa.

Tässä siis kirjani. Toivon, että olen tämän lyhyen nauhan avulla pystynyt kertomaan mistä kirjassani on kyse, miksi kirjoitin sen, ja miksi myös muut kuin psykologian tai lingvistiikan opiskelijat voivat pitää aihetta yhtä kiehtovana kuin minä.

Kiitos kuuntelemisesta.

 

Alussa

Nousun luonteesta

Lyhyt katsaus ”nousuun” ja mitä se symbolisoi. Tiivistelmä seuraavien kappaleiden sisällöistä.

Kappale 1: Katse kohti Baabelia

Johdanto psykolingvistiikan mysteerioihin

Johdanto. Yleisen kielitieteen ja psykolingvistiikan erot. Keskustelua empiirisistä ja teoriittisista työvälineistä. Lyhyesti, asetamme kysymyksen: Mikä tekee kyvystämme ymmärtää ja tuottaa kieltä on niin mielenkiintoisen?

 

Kappale 2: Pikkulapset, syntymä ja kieli

Mitä pikkulapset oppivat kielestä jo ennen syntymäänsä

In utero-ympäristö (kohtu) ja mitä siellä voi oppia. Vastasyntyneiden herkkyys puheelle ja intonaatiolle. Voiko tämä herkkyys olla synnynnäistä? Keskustelua tutkimuksista, joissa in utero-oppinen nähdään tiettynä kielellisenä ilmiönä; tutkimuksia, joissa vastasyntyneiden on osoitettu pystyvän erottamaan tavuja. Miksi tämä herkkyys on välttämätöntä kielen oppimiselle?

 

Kappale 3: Tsintsillatkin pystyvät siihen

Miten opimme erottamaan äänteet toisistaan

Pikkulapset osaavat erottaa yksittäisiä äänteitä toisistaan, vaikka äänteiden fyysiset erot ovatkin niin pieniä. Aikuiset huomaavat kuitenkin vain ne äänne-erot, jotka ovat oleellisia heidän käyttämälleen kielelle (toisin sanoen japanilaiset ovat herkkiä eri äänteille kuin englantilaiset). Entä vauvat? Pikkulapset pystyvät erottamaan vain tiettyjä äänteitä toisistaan, mutta kummallista kyllä, vauvoilla näyttää olevan tietoa kaikista mahdollisista kielistä. Voiko tämä taito olla synnynnäistä? Luultavasti ei, koska tsintsillatkin (villarotat) pystyvät siihen. Lisäksi keskustelua vastasyntyneen kyvystä tulkita puheen määrää.

 

Kappale 4: Sanat, ja mitä me opimme niillä tekemään

Sanojen oppiminen, ja miten opimme yhdistämään niitä

Miten pystymme yhdistämään tunnistamamme kielen ääänteet merkitykseen; sanojen oppiminen. Joitakin tilastoja sanastojen ymmärtämisestä ja tuottamisesta. Miten hankimme tietoa eri sanatyypeistä? Merkityksen oppiminen, ja asiayhteyden tärkeys. Miten me osaamme lapsena yhdistää merkkejä (eli sanoja) eri asiayhteyksiin? Miten opimme kieliopin? Chomskyn ja Pinkerin näkökannat synnynnäiseen tietoon. Mihin synnynnäinen tieto tarkalleen perustuu? Vaihtoehtoinen ehdotus perustuu prosodiikkaan ja intonaation (vrt. kappale 2). Keskustelua siitä, miten pikkulapset eivät ainoastaan opi, vaan myös luovat kieltä (keskustelua sekakielestä ja kreolin kielestä, kielenoppimisen kriittinen aika). Tämä on viimeinen kielen oppimiselle pyhitetty kappale.

 

Kappale 5: Sanakirjan järjestäminen

Foneemit, tavut, sekä muita menetelmiä sanojen etsimiseen

Miten henkinen sanakirja järjestyy? Miten sanakirjat ylipäätään järjestyvät (esim. aakkoset, riimitys tai kiinan kieli)? Tulkitsemmeko ensin äänteen foneemien sarjana, minkä jälkeen etsimme sanan sanakirjasta? Tulkitsemmeko sanat ensin tavuina? Onko sanojen etsiminen sanakirjasta ”yleisesti hyväksyttävää”? Mikä merkitys on yhteisellä artikuloinnilla? Jos kirjoitetun kielen erot vaativat erilaisia sanakirjoja, mikä on puhutun kielen laita? Käyttävätkö ranskankieliset erilaista henkistä sanakirjaa kuin englantia puhuvat? Mistä me tiedämme sen?

 

Kappale 6: Sanat, ja miten me ne (lopulta) löydämme

Sanojen henkinen tulkinta

Olettakaamme, että ”pääsemme sisään” henkiseen sanakirjaan, miten etsintäprosessi etenee? Etsiessämme tiettyä sanaa paperilta emme kiinnitä huomiota muihin hakusanoihin, mutta toimiiko henkinen sanahaku samalla tavalla? Voivatko hakusanat mahdollistaa myös ”naapurisanojen” löytämisen? Keskustelua monimerkityksellisistä sanoista (esim. ”kurssi”), sekä siitä, miten kaikki merkitykset ovat asiayhteydestä riippumatta mahdollista löytää. Keskustelua siitä, miten erotamme esim. sanasta ”kiusaaja” sanat ”kiusa”, ”kiusaa”, ”saaja” ja ”aja” (ja mahdollisesti jopa ”ja”). Miten tiedämme tämän? Miten paljon työtä sanojen tunnistaminen vaatii? Ja miten kaikki tämä vaikuttaa lauseiden rakentamiseen? Kappaleessa 13 pohdimme, miten ”pääsemme sanan sisään”. Miten prosessi esiintyy aivoissa?

 

Kappale 7: Aika lentää siivillä

Lauseiden ymmärtäminen I: Miten ratkaisemme sanojen moniselitteisyyden

Miten lauseen merkitys riippuu sanojen merkityksistä? Miten päädymme tiettyyn merkitykseen? Mitä tapahtuu, kun lauseessa on moniselitteisiä sanoja? Mikä on oikeaoppisen kieliopin asema? Miten toimimme etsiessämme ratkaisua sanoille, joilla on monta merkitystä? Mikä on itse asiassa lauseopin psykologinen asema? Miksi lausetta ”Luennoitsija sanoi opiskelijalle, että tämän olisi pitänyt kuunnella vastatakseen kysymykseen” on niin vaikea ymmärtää? Keskustelua silmän liikkeen tutkimuksista, ja muista menetelmistä, jotka ovat pohjana lauseen rakentamisen psykologisille prosesseille.  Keskustelua intonaation roolista.

 

Kappale 8: Kuka tekee mitä ja kenelle

Lauseiden ymmärtäminen II: Miten tunnistamme, kenestä puhutaan ja mitä tehdään kenelle

Ymmärtääksemme lauseen meidän on tiedettävä kenestä on kyse, mitä tehdään ja kenelle tehdään. Mutta miten me tunnistamme nämä piirteet? Mikä on ”kissan” ja ”sen” ero? Mikä on pronominien tarkoitus? Mitä ne tarkoittavat? Miksi niiden merkityksissä on rajoitteita? Miksi samat rajoitteet esiintyvät kaikissa kielissä? Entä kun olemme tunnistaneet kuvatut ominaisuudet, missä vaiheessa määräämme ne omiin rooleihinsa? Odotammeko niin kauan, että lause yksiselitteisesti kertoo meille (niin kuin lauseet usein tekevät) mikä on kunkin sanan tehtävä? Vai toimimmeko ehkä hätiköidysti ja jaamme sanoille niiden roolit jo ennen kuin edes tiedämme mihin tehtäviin ne kuuluvat? Entä miten ratkaisemme ongelman kokeellisesti?

 

Kappale 9: Merkityksen merkityksestä

Mitä mielleyhtymiä meille tulee ”ymmärtämisestä” ja ”merkityksestä”

Sanojen lisäksi myös lauseilla on merkityksensä – tämä tosin poikkeaa sanojen merkityksestä. Mitä lause siis itse asiassa tarkoittaa? Ja mitä on aivoissa? Miten merkitys voitaisi esittää hermosoluissa? Keskustelua käsitteestä, jonka mukaan sanan tarkoitus on yksinkertaisesti sen asiayhteyden kuvaamista, jossa sana esiintyy. Entä lauseiden merkitys? Ja miten tällainen merkitys esiintyy aivojen rakenteessa? Lopuksi pohdimme ennusteen ja merkityksen välisiä suhteita. Palaamme takaisin oppimiseen liittyviin kysymyksiin.

 

Kappale 10: Äänielinten harjoittamisesta

Miten tuotamme sanoja ja lauseita?

Olemme tähän asti edenneet äänestä merkitykseen, mutta entä toisin päin? Puhuessamme tekemämme virheet, kuten ”spoonerismi” (alkuäänteiden vaihtuminen) ja ”malapropismi” (vierasperäisten sanojen väärinkäyttö)  kertovat paljon siitä, miten suunnittelemme lauseen, ja miten esitämme sen ääneen. Miksi tämä kertoo meille niin paljon? Ja mitä se kertoo meille? Miksi ymmärrämme kielen tuottamista niin eri tavalla kuin kielen ymmärtämistä? Miksi prosessi ei voi olla yksinkertaisesti käänteinen? Missä järjestyksessä kieltä tuotetaan, ja miten prosessi etenee aivoissa oikeassa järjestyksessä?

 

Kappale 11: Kirjoitettu kieli

Kirjoitustapoja, lukemista, silmäliikkeitä, ja Sokrates

Tämä kappale tutkii puhutun ja kirjoitetun kielen eroja, ja niitä mekanismeja, joihin lukutaitomme perustuu. Aakkoset ovat pohjimmiltaan foneettista tavausta. Muutammeko siis yksinkertaisesti sen mitä näemme kuultuun muotoon? Mitä epäsäännöllinen tavutus pitää sisällään? Miten opimme lukemaan? Ovatko kaikki kielet samanlaisia? Voimmeko oppia ne samalla tavalla? Mitä silmät tekevät tavallisen lukuprosessin aikana? Vaikuttaako puhekieli lukemiseen? Vaikuttavatko kirjoitetun kielen ominaisuudet tapaamme kuulla sanoja? Kirjallisuus, ja sen vaikutus puheen ymmärtämiseen. Lopuksi kuulemme vielä mitä sanottavaa Sokratella oli kirjoittamisesta...

 

Kappale 12: Kun kaikki menee pieleen

Kielihäiriöt

Jotkut puhehäiriöt ovat tavallisia, mutta toiset johtuvat häiriöistä normaalissa kehityksessä. Jotkut häiriöt liittyvät kielen ymmärtämiseen, toiset sen tuottamiseen. Keskustelua afasian (aivosyntyisen puhehäiriön) eri muodoista. Keskustelua eri lukihäiriöistä (kehityksellisistä ja opituista lukihäiriöistä). Keskustelemme myös kielten, esim. englannin ja italian välisistä ominaisuuksista, jotka tekevät tietyt lukihäiriöt erityisen ongelmallisiksi. Lopuksi vielä muita kielihäiriöitä.

 

Kappale 13: Aivojen virittelyä

Keinotekoiset aivot ja kielen oppiminen

Miten joku ihmisaivoilta näyttävä voi oppia kielen? Perusjohdanto hermoverkostoon, ja miten se pystyy tulkitsemaan aivon tuottamia kuvia ja manipuloimaan niitä. Miten oppiminen etenee. Yksinkertaiset verkostot, joiden tehtävä (ts. ”synnynnäinen ohjelma”) on yksinkertaisesti ennustaa tulevat tapahtumat, pystyvät oppimaan kielen sekä kehittämään herkkyyden, jonka avulla ne kykenevät erottamaan toisistaan tavuja, erityyppisiä sanoja, jne.

Kappale ”käärii yhteen” monet edellisissä kappaleissa esitetyt käsitteet, ja osoittaa, kuinka jokin, joka on rakennettu aivojen kanssa samoista rakennuskivistä, voi oppia paljon oleellista kielestä.

 

Kappale 14: Baabelin perintö

Kaikkia kieliä ei ole luotu samanarvoisiksi

Viimeinen (valikoiva) kokoelma kielten välisistä eroista. Miten kielet ovat kehittyneet ja mihin ne ovat matkalla. Viimeinen sana psykolingvistiikasta.

 

Kirjaluettelo

Lisälukemista

Jokaisessa kappaleessa on kirjaviitteitä seuraaviin aihepiireihin: 1. Tavallisille, ei-ammattilaisille suunnattua lukemista, 2. Akateemisia artikkeleita, jotka kuvaavat tärkeimpiä kappaleessa mainittuja tutkimustuloksia ja 3. Akateemisia artikkeleita (tai kokoelmia) kappaleelle olennaisista aihepiireistä.

Sisältö

Ammatillisempi yhteenveto niille psykolingvisteille, jotka haluavat tietää enemmän jokaisen kappaleen yksityiskohdista, on luettavissa tässä.

Jos löydät kirjasta virheen, ota yhteyttä minuun. Olen tähän mennessä löytänyt kaksi.

The Ascent of Babel on nyt saatavissa. Jos haluat tilata siihen liittyvää tietoa (Isoon-Britanniaan tai Eurooppaan), ota yhteyttä Oxford University Pressiin, tai lue sivujen mainosteksti. Tilaukset ja tiedustelut USA:sta lähetetään OUP USA:han; näiltä sivuilta kirjan voi tilata suoraan. OUP USA:n mainostekstin löydät tästä.

Kirjan voi ostaa sähköisesti mm. seuraavista osoitteista: Amazon, Blackwells ja The Book Place.

Takaisin kotisivulleni

Teksti ja kuvat

Tekijänoikeudet Gerry Altmann, 1996