Johdatus Baabelin teatteriosastoon,

kirjoittanut Paul Linkletter

 

Näinä "verité"-journalismin aikoina, tunnustus. Se on totta; amerikkalainen teatteri ON kuollut. Myönnetään tämä ja jatketaan elämäämme.

FAKTA: kukaan ei enää kirjoita mitään katsomisen arvoista. Jos se on katsomisen arvoista, se on myös liian kallista. Jos se ei ole liian kallista, sitä ei voi tulla katsomaan koko perheen voimalla. Jos sitä voi lähteä katsomaan koko perhe, he eivät halua. Jos he lähtevät sitä katsomaan, he eivät pidä siitä.

Ainoastaan englantilaiset kirjoittavat hyviä näytelmiä. Ainoastaan kuolleet amerikkalaiset koskaan kirjoittivat hyviä näytelmiä. Arthur Miller voisi ihan hyvin olla kuollut amerikkalainen. Hänen näytelmänsä ovat aivan yhtä hyviä viikon TV-elokuvana (tai elokuvissa, jos näytelmä on Neil Simonin, joka ei ole kuollut amerikkalainen, mutta se ei haittaa koska hän kirjoittaa kuin TV:tä varten joten tiedämme aina mitä odottaa, ja hänen työnsä on muuttumassa VAKAVAKSI, isoilla kirjaimilla, joten häntä voidaan kohta pitää yhtenä niistä harvoista, hyvistä kirjailijoista, mutta emme kuitenkaan käy katsomassa hänenkään näytelmiään), joten minä ainakin maltan odottaa.

Broadwaylla on liikaa alastomia miehiä ja liian vähän alastomia naisia. Shakespeare ei ole kuollut amerikkalainen…miksi yritämme esittää hänen näytelmiään? Meillä ei ole yhtään hyviä NÄYTTELIJÖITÄ -- myös isoilla kirjaimilla – tai jos on, niin he eivät ole yhtä hyviä kuin britit.

Amerikkalaisia näytelmiä ei voi hyräillä (edes amerikkalaisia musikaaleja ei voi hyräillä – hyvä jumala, mitä sinä oikein sävellät Stephen Sondheim? Kannibaali oopperoita? Nakut näyttelijät laulavat rakkaudesta kappaleissa jotka eivät kuullosta Puccinilta tai Rodgers and Hammersteinilta? LOPETA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!)

Amerikkalaiset eivät osaa kirjoittaa dialogia koska emme osaa puhua ja ne meistä jotka yrittävät kuullostaa runollisilta, ovat houkkia koska eivät kuullosta siltä kuin he puhuisivat. David Mamet käyttää sanaa "VITTU!" aivan liikaa.

Kuka osaa lausua Ntozake Shangen nimen ja miksi hän ei kirjoita jatko-osaa "fo color’d girls":ille (emme käyneet katsomassa sitä, mutta kuulimme että se oli hyvä…)?

Broadwayllä on jäljellä vain homomiehet ja siitä johtuu että kaikki miehet riisuvat vaatteensa. Teatteri on olemassa ainoastaan Broadwaylla, joten kaikki teatteri on homoseksuaalista. Perheet eivät voi käydä katsomassa homoteatteria. Voisiko joku sanoa George C. Wolfelle, että hänen täytyy lakata puhumasta siitä kuinka musta hän on, koska MUSTAT (isot kirjaimet taas…) eivät käy teatterissa (heillä ei ole siihen varaa ja jos heillä olisi, he eivät saisi siitä mitään irti). Perheet eivät voi käydä katsomassa mustaa teatteria. George C. Wolfe on homo ja sen takia hänellä on työpaikka New Yorkissa. Hän tuottaa kaikki Bradway- näytelmät, joten kaikki teatteri on mustaa teatteria.

Uusilla näytelmäkirjailijoilla ei ole kykyjä eikä lahjakkuutta koska he eivät ole kuolleita ja he ovat amerikkalaisia, joten he eivät voi olla hyviä. Näytelmäkirjailijat joiden näytelmiä ei tuoteta New Yorkissa eivät ole mitään oikeita näytelmäkirjailijoita joten heitä ei lasketa. Mikään New Yorkin ulkopuolella tuotettu teatteri ei ole teatteria joten sitä ei lasketa. New Yorkissa ei tuoteta näytelmiä (uusinnat eivät ole teatteria) joten teatteri on kuollut. Se on todistettu.

Okei. Hyvä. Teatteri on kuollut. Minä aion tutkia sen ruumista kunnes löydän jotain parempaa. Tästä on kyse MASQUE:ssa…ruumiin tutkailusta, huomautuksineen.

 

 

Kuoleman Tanssi:
Derek Horton keskustelee Yves Jacquesin kanssa

Jotkut viime vuosien mielikuvituksellisimmista ja ajatusrikkaimmista, sekä järkyttävimmistä, esityksistä Seattlen teatterilavoilla on saatanut maailmaan performannsikapinallinen Derek Horton. Missä tahansa kapasiteetissa, joko ohjaajana dekonstruoimassa amerikkalaista klassikkoa (Wilderin Our Town) tai näyttelijänä esittämässä naispuolista idioottineroa (Pookie), Hortonista säteilee juuri sitä leikin ja hulluuden magiaa jota niin kaivattaisiin tämän päivän teatteriin. Yves Jacques ja Derek Horton viettävät illan juoden viskiä ja kaljaa , seurustellen amerikkalaisen teatterin nykytilasta.